keskiviikko, 13. joulukuu 2006

en minä jaksa vieläkään..

Psykiatria. puolitoista kuukautta.
Ei voisi olla turhempaa.. ei jeesus sentään. Lisää tuli vaan ongelmia.
kämppis lähti pois...nyt on niin yksinäistä..ei autokouluakaan enää.
ajot piristi, nyt ei ole niitä enää hetkeen... Miten tämän pimeyden kestää? ei edes lunta...
Ja joulu on reilu viikon päästä..
itkettää. hirveästi..eikä kukaan ymmärrä, miksi minä itken...
vesa. uusi. ei lainkaan minua varten. Ari.... MINÄ TAHDON ARIN TAKAISIN
ETTEKÖ TE TAJUA..!??....ei.. paha olo..

torstai, 5. lokakuu 2006

sinä vain, olet aina ainoain...

sinä vain, ei muut mua huomiseen saa jaksamaan, sinä vain, sä pystyt mulle voimaa antamaan, sinä vain...
"mä en pysty tähän näin."
"mihin?"
"en minä meinaa kestää kun et enää yhtäkkiä juttele ja tuntuu että nyt on vallan yksin enkä tiedä mitä touhuat... se vaan tuntuu pahalta."
"Töitä,metästystä,nukkumista ja viikonloppusin vonkoomista.Siinä lyhykäisyyvessä vastaus"....
miten joku voi noin ilkeästi...monta vuotta ja sitten...ihan kun kaikki olisi taas alussa...
ja vaan yks vitun kolme kuukautta...vitun kyynel...
satku,noora,tomi,anu,ari...kaikki vaan yksitellen mäkeen... ja ite ei voi muka tehdä kun seistä,
jonku saatanan tyhmän akan takia joka luulee käskevänsä kun konetta..ei sinne, tänne..ei tota,
vaan tuo...x'(

torstai, 14. syyskuu 2006

ulkona on pimeää. sisällä on pimeää.

pimeys on tosiaan tullut taas... No comments. En saa mitään takaisin.
annan olla nyt, ja vain odotan. Minä hajoan pieninä palasina näköjään...
tänään tuli koulussa kaksi c-poissaoloa, eli luvatonta. Kaikki oli kadonnut jonnekin,
enkä tiennyt yhtään minne olisin mennyt..lähdin sitten kämpälle kun en tiennyt mitä olisin
oikeastaan tehnytkään...
No, jos se siitä. <---... tuo on jo niin turha lause. "No, kait se siitä sitten.."
Oon sanonut ton vuoden aikana varmaan miljoona kertaa ja nyt sen lauseen jälkeen
tulee köysi mieleen samantien.
Mulla on hieno kämppis. kerron siitä vaikka ensviikolla... Se on ainakin piristävä.
23:24 eikä vieläkään mitään... Huomenna on ihan tavallinen käytännön päivä.
lähden illaks raveihin tai jotain. Juon itteni täyteen ja lähden metälle la-aamuna.
Niin mä teenkin... Jos elän sinne asti. Eli en taida mitään suunnitellakaan, unohdetaan kaikki.
Tulispa se tiistai jo, että sais selvyyden..tuomion..koko elämälle. Siihen asti on pakko
odottaa vielä. Sos.huollon kanssa tapaaminen. Empä tiedä mitä siitäkin tulee...
huoh. Mitä pidemmälle kello menee sen pahempi olokin tuntuu vaan tulevan...
Ei tule enää hyvää yötä-tekstareita...x´(...enkä viitsi painostaa/ahdistaakaan ketään.

Huomiseen.... Hyvää yötä.. näe hyviä unia.

torstai, 14. syyskuu 2006

koulussa..

välitunti. Melkein nukahdin, pää nytkyy kuin pillkionki kalastaessa.
Vielä olisi kaksi tuntia edessä. Materiaalioppia. Miten jaksaa...
Puhukaa ihmiset suoraan miten asiat on. Sillä tapaa ei tule väärinkäsityksiä eikä
tarvitse miettiä päätänsä puhki miten ne asiat on vai onko niitä ollenkaan.
En tiedä mitä noi luokkalaiset ajattelee, toisaalta ei kiinnostakaan. Mutta sitten
kun ne sanoo jotain niin sitä miettii vaan että mitähän sekin nyt ajattelee... Ja minusta aika
typerää että edes ajattelen sellaista, koska en tarvitse niitä sanoja mihinkään.
Olen päättänyt lopettaa itseni näyttämisen, hitsaan vaikka pääni kiinni mielessäni.
Olen hiljaa. Niin ehkä se on parempi.
... Koska muuten räjähdän.

Autoin niin paljon vielä joskus. Tein niin paljon. Kuuntelin. Tein. Ja kuuntelin...
Ja tein.
Enää minä en tiedä haluanko edes olla kiltti? Kun en pysty..vaikka toinen puoli sanoo että haluan.
Tästä ei saa kukaan selvää, mutta älä välitä, anna vain olla. Äläkä vain kommentoi koskaan,
ettet tajua minua. Sitten minä ainakin räjähdän... Pyydän, älä sano ääneen sitä.

torstai, 14. syyskuu 2006

taas yksi aamu lisää...

En oikein jaksa vaan. En näitä aamuja. Se ei soittanut eikä ilmoittanut mitään alkuillan jälkeen...
Enkä pärjää ilman sitä, sen pitäis tietää se... Mutta, enkai sille voi mitään. Ainakaan ennen ensviikkoa.
Tuntuu että vaikka kuinka kertoo jollekin niin ne vaan on korvat vähän höröllään ja sitten toteaa vain jotain.
Mitään ei silti tapahdu. Niin kai, niin kai mun pitäis itse tehdä asialle jotain? Mitä.. En mä tiedä.
Mä tarvitsen vaan sitä ihmistä, kun ei ole enää muitakaan. En tiedä miksi ei. MIKSI NIITÄ EI OLE?!
Miksi kaikki ne muut uudet jätkäkaverit ja kaverit on parempia kun minä..? Minä olen luotettava ihminen.
Enkä puhu pahaa mielestäni kenenkään selän takana.
Onko tän pakko mennä näin.. Ja eniten satuttaa/ärsyttää kun kukaan ei voi puhua suoraan.

Kädet tuntuu heikoilta ja vapisee..

huomenna.on.vielä.pahempi.olo.
  • Hmm..?

    12.9.2006

    Tämä on nyt vasta hyvin heikko alku, yritän päästä tässä eteenpäin.
    Olisi kiva jos täältä löytyisi vaikka uusia ihmisiä..
  • Sivut