välitunti. Melkein nukahdin, pää nytkyy kuin pillkionki kalastaessa.
Vielä olisi kaksi tuntia edessä. Materiaalioppia. Miten jaksaa...
Puhukaa ihmiset suoraan miten asiat on. Sillä tapaa ei tule väärinkäsityksiä eikä
tarvitse miettiä päätänsä puhki miten ne asiat on vai onko niitä ollenkaan.
En tiedä mitä noi luokkalaiset ajattelee, toisaalta ei kiinnostakaan. Mutta sitten
kun ne sanoo jotain niin sitä miettii vaan että mitähän sekin nyt ajattelee... Ja minusta aika
typerää että edes ajattelen sellaista, koska en tarvitse niitä sanoja mihinkään.
Olen päättänyt lopettaa itseni näyttämisen, hitsaan vaikka pääni kiinni mielessäni.
Olen hiljaa. Niin ehkä se on parempi.
... Koska muuten räjähdän.

Autoin niin paljon vielä joskus. Tein niin paljon. Kuuntelin. Tein. Ja kuuntelin...
Ja tein.
Enää minä en tiedä haluanko edes olla kiltti? Kun en pysty..vaikka toinen puoli sanoo että haluan.
Tästä ei saa kukaan selvää, mutta älä välitä, anna vain olla. Äläkä vain kommentoi koskaan,
ettet tajua minua. Sitten minä ainakin räjähdän... Pyydän, älä sano ääneen sitä.