En oikein jaksa vaan. En näitä aamuja. Se ei soittanut eikä ilmoittanut mitään alkuillan jälkeen...
Enkä pärjää ilman sitä, sen pitäis tietää se... Mutta, enkai sille voi mitään. Ainakaan ennen ensviikkoa.
Tuntuu että vaikka kuinka kertoo jollekin niin ne vaan on korvat vähän höröllään ja sitten toteaa vain jotain.
Mitään ei silti tapahdu. Niin kai, niin kai mun pitäis itse tehdä asialle jotain? Mitä.. En mä tiedä.
Mä tarvitsen vaan sitä ihmistä, kun ei ole enää muitakaan. En tiedä miksi ei. MIKSI NIITÄ EI OLE?!
Miksi kaikki ne muut uudet jätkäkaverit ja kaverit on parempia kun minä..? Minä olen luotettava ihminen.
Enkä puhu pahaa mielestäni kenenkään selän takana.
Onko tän pakko mennä näin.. Ja eniten satuttaa/ärsyttää kun kukaan ei voi puhua suoraan.

Kädet tuntuu heikoilta ja vapisee..

huomenna.on.vielä.pahempi.olo.